Omenakujan pientila

08/08/2025

Meni aamiainen tänään vähän myöhäiseksi, kun aamulla laiskotti ja piti hoitaa eläimet sitten ensin. M***a kylläpä nyt maistuu kunnon puuroannos yrttiteellä ryyditetynä entistäkin makoisammalta. Ja tekee niin hyvää. ❤️ Vuoden paras aika on satokausi.

Aurinkoa sinunkin päivääsi! 🌞

28/07/2025

"Ollin juhlamenoja vietetään taloissa töiden edistymisen mukaisesti hieman eri päivinä.
...
Ollina maa on pyhä. Korttakaan ei saa kerätä luonnosta tai marjoja poimia. Ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja välttävät arkisia töitä. Päivää varten valmistetaan juhla-ateria ja pannaan olutta. Karjalassa juhlamenoihin ovat kuuluneet pässiateria ja naudasta valmistettu kaalikeitto. Pohjanmaalla päivän juhlaruoka on sirppijuusto. Juhlaan saavat osallistua vain talossa pidempään asuneet, eivät siis edes uudet palvelijat, vävyt ja miniät.
...
Ollin lammas pitää joko keittää tai paistaa yhtään luuta murtamatta. Aterian jälkeen villavuonan raajat ja sisälmykset haudataan maahan. Luiden hautaaminen eheinä varmistaa elämän jatkumisen ja eläinlajin edustajien syntymän maailmaan. Tiedetään myös, että villavuonan suolia on uhrattu Oinaslampi-nimisiin järviin."

Huomista Ollin eli Uolevin päivää (29.7.) pidetään ensimmäisenä kesän ja syksyn rajana. Syyskesän tunnelma kasvaa ja yöt pimenevät. Sanotaan, että »syystä Uolevista, kevättä kynttilästä». Ollina heinäntekoa lopetellaan, jolloin on »kuhilas pellolla ja tuli tuvassa». Joissakin taloissa viljakin saattaa olla jo leikattuna tähän päivään mennessä. Ajankohdan kunniaksi on vanhastaan vietetty tärkeää heinänkorjuun ja karjanhoidon vuotuisjuhlaa.

Ollin päivänä linnustamiskausi tekee tuloaan ja kala lakkaa syömästä onkea. Ollina laitetaan »onget orrelle, Perttuna (24. elokuuta) permet metsään». Kasvimaan satotuloksia tarkkaillaan myös. Sanotaan, että jos sieltä ei ole »Ollina ottamista, ei ole Perttuna perimistä».

Ollin juhlamenoja vietetään taloissa töiden edistymisen mukaisesti hieman eri päivinä. Juhlassa on entisaikaan uhrattu »villavuona» eli keväällä syntynyt keritsemätön karitsa. Juhla mainitaan muun muassa 1600-luvun rovastinkäräjien pöytäkirjoissa, joissa luetaan kansan vanhoja taikauskoja: »Olewin lambat, Kekri lambat, Catrinan lahjat, Dapanin maljat, Ukon wakat» ja niin edelleen.

Ollina maa on pyhä. Korttakaan ei saa kerätä luonnosta tai marjoja poimia. Ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja välttävät arkisia töitä. Päivää varten valmistetaan juhla-ateria ja pannaan olutta. Karjalassa juhlamenoihin ovat kuuluneet pässiateria ja naudasta valmistettu kaalikeitto. Pohjanmaalla päivän juhlaruoka on sirppijuusto. Juhlaan saavat osallistua vain talossa pidempään asuneet, eivät siis edes uudet palvelijat, vävyt ja miniät.

Kun lammas ja muut ruoat kannetaan tupaan, pirskotellaan vettä lepän tai kuusen oksalla kantajan edelle kynnykseltä pöytään saakka. Emäntä asettaa ensin ruuista ja juomista kiitokset maanhaltijalle tuvan lattialle ja pöytäpenkin läpiin. Emäntä vie antimia myös aattokoivun juurelle, joka on pystytetty pihalle juhannuksena. Vasta sitten saavat muut ruveta aterioimaan.

Ollin lammas pitää joko keittää tai paistaa yhtään luuta murtamatta. Aterian jälkeen villavuonan raajat ja sisälmykset haudataan maahan. Luiden hautaaminen eheinä varmistaa elämän jatkumisen ja eläinlajin edustajien syntymän maailmaan. Tiedetään myös, että villavuonan suolia on uhrattu Oinaslampi-nimisiin järviin.

Kuva: Lampaita Porin Fleiviikissä 1917. Satakunnan museo, Creative Commons BY 4.0.

26/07/2025

Vanha kulttuurimme on hirveän mielenkiintoista! Kuva henkii ihanaa, menneen maailman rauhaa, sellaista, jota haluaisin itse vielä tänne tavoittaa. Jotain toki jo on, m***a vielä on myös matkaa. On työn alla. ❤️

Alla vielä mielenkiintoinen ote jutun tekstistä:

"Tietäjälaitos kehittyi viimeistään rautakaudella animistisen maailmankuvan pohjalta. Toisin kuin usein luullaan, kehärumpu ei ole - toisin kuin saamelaisten ja siperialaisten kielisukulaistemme noidilla - tiettävästi kuulunut itämerensuomalaisten tietäjien keinovalikoimaan, vaan rituaalisoittimena on ollut erityisesti kannel. Parantamistapahtumakin on ollut luonteeltaan yksityinen - käytetyt loitsut, yrtit ja muut keinot on haluttu pitää visusti salassa, jotta niissä olisi mahdollisimman paljon voimaa eli väkeä."

Perinteisiä ammatteja, osa 7: kansanparantaja

Entisaikaan lääkärille tai sairaalaan ei aina päässyt tuosta vain. Pitkien etäisyyksien maassa välimatkat ja toisaalta myös lääkärien ja hoitajien uudet opit ja toimintatavat eivät aluksi herättäneet luottamusta Suomen kansan keskuudessa. Sen sijaan joka kylältä löytyi yleensä henkilö, jolla oli erityisiä tietoja ja taitoja ja johon luotettiin vaivojen ja sairauksien parantajana.

Kansanparantaja oli arvostettu ja tärkeä yhteisön jäsen. Usein hän saattoi olla tietäjä, jota pelättiin ja kunnioitettiin. Tietäjät ovat toimineet yhteisönsä henkisinä johtajina. Heillä oli muita enemmän voimaa eli väkeä ja heidän vastuullaan oli sairaiden hoidon lisäksi myös muu kommunikointi meitä väkevämpien voimien kanssa. Tauteja parannettiin esineillä, sanoilla, saunalla ja voiteilla. Parantajina toimivat vanhaan aikaan tietäjät, myöhemmin eritoten kasvilääkintään tai manuaalisiin hoitoihin erikoistuneet kansanparantajat.

Tietäjälaitos kehittyi viimeistään rautakaudella animistisen maailmankuvan pohjalta. Toisin kuin usein luullaan, kehärumpu ei ole - toisin kuin saamelaisten ja siperialaisten kielisukulaistemme noidilla - tiettävästi kuulunut itämerensuomalaisten tietäjien keinovalikoimaan, vaan rituaalisoittimena on ollut erityisesti kannel. Parantamistapahtumakin on ollut luonteeltaan yksityinen - käytetyt loitsut, yrtit ja muut keinot on haluttu pitää visusti salassa, jotta niissä olisi mahdollisimman paljon voimaa eli väkeä.

Lue lisää kansanparantajista: https://www.taivaannaula.org/2025/07/26/kansanparantaja/

Artikkelisarjan kaikki osat löydät täältä: https://www.taivaannaula.org/?s=perinteisi%C3%A4+ammatteja

Kuva: Hieroja-Liena hieroo Kaltulan emäntää saunassa Iitin Haapakimolassa vuonna 1927. Kuvaaja: Aino Oksanen. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.

23/07/2025

13/07/2025

🌿Heinänteko käsin niittämällä

Tänään oli perinteinen, vanhan kansan heinänteon aloituspäivä ja halusin kunnioittaa perinnettä. Ukkonen ja rankkasade luonnollisesti vaikuttivat suunnitelmiin, sillä vielä yön saapuessa on yhä märkää, eikä heinää voi oikeasti vielä aloitella. Silti, lähdin niittämään edes hiukan heinämaaltamme, siistin sähköaidan vierustaa, jotta vanha ja toistaiseksi tarpeeton aita saataisiin siltäkin osin kerätä pois. Hiukan lehdespajujen alta myös. Niitto on koukuttavaa puuhaa, ellei vain ole liian kuuma.

M***a talvirehuksi ei kosteana kaadetusta tai sateen kastelemasta, jo osittain kuivasta heinästä ole. Nämä tänään kaadetut pitänee kärrätä nyt alkuviikosta vuohille ja lampaille iltarehuksi, joten eivät ne hukkaan mene, jos eivät talviheinäksi ennätäkään.

Huomenna ja ylihuomenna pitänee niittää sitten kunnolla, kun on luvannut muutaman päivän poutaa. Ilmeisesti niittoon saa nuorisotyötä myös avuksi, joten aivan yksin ei tarvinne helteessä heilua. Kuvassa etualalla teinin niittoharjoitusten epätasaista ja korkeaa sänkeä, lisäharjoitus tekee varmaankin hänelle hyvää. M***a on todella hienoa, että innokkuutta riittää. Josko joskus nuo hommat saa jättää kokonaan nuoremmilleen ja siirtyä itse enemmän työnjohdollisiin tehtäviin. 😅

Meillä valitettaviin perinteisiin on tähän mennessä kuulunut, että kaikesta niitosta huolimatta talveksi ei olla saatu kuin vähäinen määrä itse tehtyä heinää, sillä loppukesänä on ruokittu katraita tuoreella niitosheinällä. Nyt, kun eläinmäärää on saatu pienemmäksi, riittävät tilakeskuksen läheisyydessä olevat laitumet paremmin, joten toiveissa on saada lisättyä oman heinän osuutta talviruuasta. Se on ainakin haaveissa, joten pitäkää peukkuja, jotta heinäpoudat pysyvät sen verran, että saamme tätä isokasvuista, rehevää niittyämme kuivaksi ja katon alle! Nyt toivotaan sitä aurinkoa. 🌞🌞🌞

Taivaannaulan sivulta lisätietoa heinänteon ja muistakin perinteistä:
https://www.facebook.com/share/p/1F8NNsSBNg/

05/07/2025

Retkivinkeille jatkoa 😊

05/07/2025

Tyyne Luoto, mestariniittäjä ❤️ Ollapa kuin Tyyne, minulla lienee vielä aika tavalla harjoiteltavaa, vaikka ihan hyvä olenkin.

04/07/2025

Omenakujan emännän päiväkirja 4.7.2025

Hui, kesä on jo pitkällä! Jotenkin sitä on odottanut kunnollista taukoa jatkuvista sateista; oudolla tavallaan on päässyt vähän yllättämäänkin, että kesähän on jo miltei puolessa!

M***a tänään aurinko paistaa, ihana, ihana aurinko! 🌞 Jotenkin koko emäntä&pehtoori on energisempi olemukseltaan, askel keveämpi ja mieli kulkee vilkkaana omia polkujaan kuin nuorella ihmistaimella. Ja sehän tuolla sisällä yhä on, vaikka aikuisia tässä muka ollaan oltu jo hyvän aikaa. 🙃😁

Täällä tilalla elämä kulkee latuaan. Toisin sanoen kesän töitä tehdään lomailun lomassa. Heinäpoutia tässä on saatu odotella. Kunnon kelejä ei ole, ei ainakaan sellaiselle niittyheinälle, jossa kasvaa vankkavartisia kasveja joukossa. Huoh. Yritetään. Edes osa heinästä pitäisi saada tehtyä omin voimin, isoin osa ostetaan sukulaisten tilalta, missä se tehdään nykyaikaisin menetelmin (ja saadaan runsaasti tulosta aikaiseksi). Onneksi joku meille talviheinät tekee. 🙏🏼😅

Tämä emäntä ja pehtoori ei enää niin riuskaan työntekoon pysty, kun koronan jälkeen kunto ei vain ole palautunut ennalleen. Jälkikasvusta vanhin alkaa olla jo aikaihmisen mitoissa ja suurin odotuksin siis suuntaamme toiveikkaan katseemme siihen suuntaan. Harjoitukset kyllä edistyvät oikein hyvin. Muori saa kuitenkin olla kiitollinen siitä, että tekniikassa on yhä tilan ykkönen. Liekö kovin kauaa?

Kovin on jälkikasvu muutenkin jo taitavaa, yksi ja toinen homma hoituu jo näppärästi ilman allekirjoittaneen omaa sekaantumista asiaan. Eikä haittaa lainkaan, vaikkei ihan kaikkea tarvitse itse olla tekemässä.

Toisaalta yksi homma on meille kaikille ylitse muiden: kesästä ja lomasta nauttiminen! Piskuista tilaa on jo vuosia kevennetty. Jos joskus lampaita oli enemmän, niin nyt vain kotitarpeiksi, omavaraismielessä ja perinnemaisemia hoitamassa. Muu ei tällä haavaa kannata, niin huonosti on nykyisin asiat. Ja täällä pitää myös yhä laitella rakennuksia sille mallille, että ne toimisivat tehtävissään paremmin. Hommaa siis riittää, eipä tule tylsää. M***a silti, kesästä myös nautitaan. 💕🌸

Elämä on parasta aikaa. Tuoreita yrttejä saa suoraan pihalta ja kaikki tämä rehevä ylenpalttisuus on hurmaavaa. Lukemiselle ja käsitöille jää silti myös aikaa, mikäs olisikaan sen mukavampaa sateen rapistellessa ikkunoihin? Olenkin aivan rakastunut noihin nyt työn alla oleviin muheviin ja epätasaisiin yksisäikeisiin lankoihini, joita kehrään värttinä sauhuten isoon työhön, joka on kesken — siitä lisää sitten toisella kertaa...

Ihania kesäpäiviä kaikille teille muillekin! Muistetaan nauttia kesästä sellaisena, kuin se on. Ainakaan meillä ei ole tappohelteitä ja metsäpaloja, siitä voi olla kiitollinen ja iloinen. Tartutaan niihin aurinkoisiin ja lämpimiin päiviin, joita saamme, kerätään sisällemme auringonpaistetta, kesän makuja ja tuoksuja, painetaan varpaamme rantaveteen ja haistellaan ihania tuoksuja sateen jälkeen. Siinä tuoksuu elämä. 💕🌸🌞

28/04/2025

Kevään lankatöitä 💚

Hihatonta paitaa tulossa fingering–vahvuisesta värttinäkehrätystä langasta. Hitaasti tulee, tämän kehruussa kestää, etenkin, kun kierrettä olen tähän halunnut reilummin, kestävyyden vuoksi.

Moniko teistä kehrää tai neuloo, virkkaa itselleen käyttövaatetta? Entä korjaatteko vaatteitanne miten paljon?

Meillä Omenakujalla kiinnostaa vaatteen elinkaari–ajattelu kuidun keruusta vaatteen jätteeksi päätymiseen asti, sekä tietysti se, miten pitkään sama vaate on käytössä. Ajatusmylly pyörii ja projektia pukkaa; olen hahmotellut myös kirjaa käsitöistä ja itse tekemisestä, m***a siitä lisää myöhemmin.

Iloa ja valoa! 🙏🏼🌞

06/02/2025

Levollisuutta 💜

Helmikuun alun erikoinen sää tunnelmineen. Erittäin rauhallisella videolla jäätyneiden pisaroinen ripsahtelua pihalammen jäälle aamuauringon säteissä. Pihan lintujen talviääniä, kanalasta kantautuvaa kukkojen kieuntaa, ohiajavan hevosvaljakon äänet. Lähes täysin paikoillaan olevassa kuvassa liikkuvat vain jäätyneinä putoavat pisarat.

Astu sisälle levolliseen hetkeen.

Vinkki: Voit katsoa videota myös toistona saadaksesi pidemmän zen–kokemuksen.

29/01/2025

Päivitys:
1. Aaseja ei voi käyttää lammmasvahteina, sillä niitä ei voi laiduntaa samoin kuin lampaita. Aasit tarvitsevat köyhemmät laitumet ja rajatummat ruokailuajat, sillä kavioeläiminä ne ovat herkkiä kaviokuumeelle runsasenergisellä ruokinnalla. Ilmeisesti myös luonnonniitty voi olla aaseille liikaa, toki asiaan pitäisi perehtyä lisää.
2. Suomalaiset aasit ovat pienempiä kuin keskieurooppalaiset lajitoverinsa ja siksi heikompia susia vastaan.

Emme silti kokonaan luovu aasiunelmoinnista, sillä lopulta aaseja on pohdittu jo tilan perustamisen alkuajoista asti ja paimenaasipohdinnat olivat vain pieni osa sitä. ❤️

🌸 🌸 🌸

Onpa mielenkiintoista!

Tätä pitääkin piskuisen tilan pitäjän miettiä ja pureskella kunnolla. Laumanvartijakoirien käyttö nimittäin ei pienkatraan kanssa ole millään tavoin kannattavaa. Paimensukuinen suomenlapinkoira on ollut haaveissa, m***a pennun kasvattaminen vie aikaa. M***a entäpä tämä? Aasi voisi toimia myös kuorma– ja vetojuhtana. Sietääkin siis miettiä. ❤💕

https://yle.fi/a/74-20138298?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR1LeXoM0myOMhv5Kv67s7dFAwt3nXlks_wTFu804y0QacnijVRX7A25nOs_aem_9VobSS1fl1Cc7F-fL_ffsQ

Länsi-Uudellamaalla on liikkunut kuluvan talven aikana entistä enemmän susia.