10/06/2026
Kaksi iltaa kajakissa – ja pieni aikamatka Keiteleellä
Viimeiset kaksi iltaa ovat kuluneet Keiteleen selillä meloen. Veden pinta on ollut välillä lähes peilityyni, välillä pilviverhon pehmentämä, m***a maisemat ovat jälleen muistuttaneet siitä, kuinka ainutlaatuinen järviluontomme on.
Retkillä tuli poikettua myös vanhojen uponneiden proomujen luona. Harmaantuneet rungot lepäävät hiljalleen lahoamassa veden rajassa, ja väkisinkin herää kysymys: milloinkohan nämä ovat viimeksi olleet liikenteessä? Kuinka m***a kuormaa ne ovat kuljettaneet ja millaisia tarinoita niiden ympärille kätkeytyy? Nykyään ne ovat osa järven maisemaa ja paikallista historiaa.
Lintujakin näkyi runsaasti. Erityisesti mieleen jäi vauhdikkaasti saalistellut nuolihaukka, joka syöksähteli järven yllä salamannopeilla liikkeillään. Sitä katsellessa ymmärtää hyvin, mistä laji on saanut nimensä.
Perinteiseen tapaan kävin myös tervehtimässä Äijänsaaren luodolla sijaitsevaa pientä mökkiä. Se on yksi niistä paikoista, joiden luona tulee lähes poikkeuksetta pysähdyttyä melontaretkillä vuodesta toiseen.
Tähän aikaan vuodesta vesillä liikkujan kannattaa kuitenkin huomioida myös lintujen pesimärauha. Lokeilla on nyt poikaset, ja pesät tulee kiertää reilun etäältä. Itse en onnistunut melomaan Kovalan niemen ohi ilman äänekästä vastaanottoa ja muutamaa määrätietoista syöksyä. Vanhemmat pitivät tarkasti huolta jälkikasvustaan, kuten kuuluukin.
Kesäiset melontaillat jatkuvat – hitaasti edeten ehtii nähdä ja huomata paljon.
