https://www.facebook.com/112403551461312/

Opas Tuija Kauppi, Heinola, Etelä-Suomi, Heinola (2026)

06/06/2026

Jälleen palataan Heinolan kuuluihin kauppiaisiin. Tällä kertaa on vuorossa Heinolan keisari, alias Heinolander tai Heinolan pää eli Niilo Helander. Kuten aiemmin mainittu Ulrik Lindholm, Helanderkin oli kotoisin vaatimattomista oloista. Kymmenlapsisen orimattilalaissepän poika osoitti jo lapsena kiinnostusta kaupankäyntiin – pajahommat taas eivät sujuneet. Hänen äitinsä olikin joskus pojalleen tiuskaissut: 'Mikäs komesrooti sinust tulee ku tos noin röyhistelet'.

Helander aloitti hänkin kauppiasuransa puotiapulaisena Lahden seudulla. Kun noheva nuorimies sai sitten nimiinsä veljensä kaupan Heinolassa, hän laajensi yrityksen tukkuliikkeeksi. Liike osti maalaistuotteita Pietarin vientiin ja myi alueen talonpojille mm. rautaa ja rakennustarvikkeita. Kaupankäynnin ohella hän ehti perustamaan kylpylaitosta, Wapaapalokuntaa ja Jyränkö-lehteä. Edistyksellinen mies puuhasi vielä rautatietäkin Heinolan kautta Jyväskylään sekä Päijänne-Kymijoki-kanavaa. Jo sata vuotta sitten!

Hanna-vaimon menehtymisen jälkeen Niilo avioitui vielä kahdesti (oheisessa vihkikuvassa Niilo poseeraa kolmannen vaimon F***y Clausenin kanssa) ja lapsikatras kasvoi yhdeksään henkeen. 1920-luvulla perhe matkaili Euroopassa. Kielitaito ei kuitenkaan ollut Helanderin vahvuus ja kun joku tuttava oli häneltä Ranskassa kysynyt miten asiat sujuvat, niin Helander totesi taskuaan taputtaen: Lomssa puhuu.

Helander perusti 1927 Niilo Helanderin säätiön, joka toimii edelleen ja jakaa vuosittain apurahoja eri alojen hankkeille. Pian tämän jälkeen Niilo Helanderin elämänlanka katkesi - kesken kaiken, kun hän joutui moottoripyörän yliajamaksi ja menehtyi sen seurauksiin tammikuulla 1930.

Helander liittyy olennaisesti Heinolan Siltasaareen, josta juttua myöhemmin. Monessa mukana olleesta miehestä riittää aineksia myös kolmanteen postaukseen!

Jos kiinnostuit Helanderin henkilöhistoriasta ja perhetaustasta, voit lukea hänen tätinsä Selma Anttilan kirjoittamat sukuromaani ”Pyryn perhe” ja etenkin ”Nuoret kauppiaat”. Molemmat ovat saatavana verkossa:
https://www.tuiskuc.fi/tekstit/gallerian_tekstit/sakirjat.html

📸 niilohelander.fi

30/05/2026

Heinola Bränneri Aktiebolaget ymmärsi jo 1880-luvulla jatkojalostamisen arvon ja niinpä se rakennutti isännöitsijän silmien alle, Jyrängönvirran vastarannalle, tislauslaitoksen eli väkijuomatehtaan. Laitoksen tuotevalikoima oli sangen laaja – viineistä ja likööreistä aina herraköörien suosimiin rommeihin ja konjakkeihin saakka. Samainen tehdas valmisti myös lakkoja ja pulituureja sekä spriitä apteekkikäyttöön.

Väkiviinatehdas oli voimissaan vuoden 1919 kieltolakiin saakka, jolloin sen toiminta lakkasi. Toimitila, komea punatiilinen rakennus oli sittemmin 1930-luvulla suorastaan rautatiesillan varjossa. Vastarannalla, polttimolla, tarpeettomiksi jääneet sähkökoneet ostettiin Heinolan kaupungille, sijoitettiin tyhjään väkiviinatehtaaseen ja niin kunnallinen sähkölaitos saattoi aloittaa toimintansa. Katukuvasta tämä komistus purettiin jo 1960-luvulla.

Vaalea, matala rakennus oli tislaamoaikoina laatujuomien varastokellari. Sittemmin siihen kunnostettiin pesula, jonka 10 markan hintaiseen päivämaksuun sisältyivät ”vapaat puut” veden lämmittämistä varten. Jatkossa siirryttiin polttopuiden erillishinnoitteluun, joten matonpesijät toivat mahdollisuuksien mukaan puut samassa kuormassa mattojen kanssa. Kylmä vesi tuli pesijöille virrasta moottorivoimin, m***a pesu vaati raakaa voimaa. Siellä puhdistuivat pyykit enimmillään kolmen pyykkärin voimin, joille kullekin oli tarjolla omat altaat liotusta ja huuhtelua sekä pesupunkat (eli paljut) pesua varten.

Muutama vuosi sitten tiloissa avautui Bistro Tango&Matto, joka tarjoilee asiakkailleen ruokaelämyksiä vanhaa historiaa hehkuvassa miljöössä.

Pyykkitupaa muisteli myös
🔖Esko Aalto kirjassaan Menneitä muistellen

Bistro Tango & Matto Heinola-Seura

25/05/2026

Mamselli on kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut palveluspaikkaa maaherran luota lääninkivalterin taloon huolehtimaan Aschanin perheen taloudesta. Tänään talossa oli mukavaa vilskettä, kun kesken leipomispuuhien pihalle sekä taloon pelmahti nuorta väkeä! Mamselli nauttikin kovin saadessaan kertoa heille talon tavoista sekä uusista ruoka-aineista, m***a saikin myös itse yllättyä vieraiden tiedoista. Enempää ei tohdi nyt paljastaa, sillä keskiviikkona tulevat seuraavat vieraat!

Mamselli kiittää miellyttävästä ja hyvin sujuneesta yhteistyöstä teitä, Heinolan museot ja Heinolan koulutoimi avustanne visiittien toteuttamisessa.

Saapa nähdä, mihin Heinolan Residenssin taloon mamsellin askeleet suuntaavat syksyllä, jolloin yhä useammat koululaisryhmät pääsevät kuulemaan hänen tarinoitaan Suomen Kulttuurirahaston tuella.

📷Kati Suntiola

23/05/2026

Heinolan maalaiskunnan puolelle, nykyiseen Jyrängön kaupunginosaan, rakennettiin virran partaalle 1870-luvulla komea rakennus vastaperustetun viinapolttimon konttoriksi ja isännöitsijän asunnoksi. Paikka sai nimen Forskulla, Koskela ja kansan suussa sitä kutsuttiin Ränniksi (bränneri). Alun perin valkoinen rakennus vihrein pihtipielin sai myöhemmin rannan puolelle katetun verannan, jonka suunnitteli arkkitehti Walter Thomé.

Päijät-Hämeen ensimmäinen viinapolttimo perustettiin 1872 ja sen myötä viinanpoltosta kasvoi Heinolassa suuri teollisuudenala, jonka maksamista viinavoittovaroista kustannettiin heinolalaisten elämää terveydenhuollosta kirjastopalveluihin. Rännin parhaat vuodet koettiin, kun sen isännöitsijäksi valittiin nuori kemisti-insinööri G.A. Appelberg, tuttavallisemmin Atte. Insinööristä tuli sittemmin Rännin osaomistaja ja vuosisadan lopulla koko polttimon osakekanta oli heidän suvullaan. Hänen aikanaan paloviinan valmistus kokosi parhaimmillaan yli 400 000 litraan vuodessa ja jo silloin ymmärrettiin jatkojalostamisen arvo – siitä lisää ensi viikolla🍷Sotavuodet ja kieltolaki hiljensivät Rännin lopullisesti 1921.

Insinöörskä Hilma oli heinolalaisen nahkurin tytär, kaunis kansakoulun opettajatar, jolle paikalliset nuorukaiset turhaan lauloivat serenadeja, sillä hänen sydämensä kuului Atelle. Pariskunta sai kaksi tytärtä, Annan ja Ingan, jotka molemmat avioituivat aikanaan ulkomaille. Forskullassa elettiin vireää seurapiirielämää m***a heidät muistetaan myös poikkeuksellisesta puutarhastaan, joka nykyisin tunnetaan Paasikivenpuistona.

Atte menehtyi jo paljon ennen ensimmäisen maailmansodan vuosia. Hilma asui loppuelämänsä leskenä Forskullassa, huolehtien paikkakuntalaisten työmahdollisuuksista noina vaikeina aikoina. Hän ehti nähdä Heinolan autoistumisen, m***a itse hän ei koskaan astunut moiseen kyytiin vaan Rännin insinöörskää kuljetti asioille luottoajuri Tuttu Nieminen trilloineen (hevosvetoiset nelirattaat).

🔖 Heinola, kotiseutuni mun, Heinola-Seuran julkaisu
🔖 Rauno Endén: Heinolan polttimo oy 1872-1921

Heinola-Seura

17/05/2026

Heinolan kesänavaus -tapahtuma on jo ensi lauantaina, 23.5.26 🌞

Tervetuloa silloin mukaan maksuttomalle, opastetulle päiväkävelylle Heinolan keskustan harjumaisemiin. Lähdemme siltojen luota, vanhalta pumppukaivolta klo 12.

Kävelyllä kuulet, kuinka ovat syntyneet harjut, supat tai Jyrängönvirta sekä mitä kaikkea Kymijoki on tuonut Heinolalle - ja mitä tapahtumia Heinolan 250-vuotisesta historiasta osuukaan reitin varrelle.

Tule Salpausselkä Geopark -teemaiselle kävelylle nauttimaan harjuluonnosta, sen kasveista ja maisemista sekä tarinoista maisemien takaa! 1,5 km pitkän reitin varrella on mäkiä ja portaita. Kävely päättyy kaupungin kirkolle viimeistään klo 13.30, minkä jälkeen ehtii vielä mainiosti vaikkapa Aschanin talolle kesänäyttelyn avajaisiin!

Oppaana Salpausselkä Geopark -opas Tuija Kauppi

Salpausselkä Unesco Global Geopark Heinolan museot Asikkala-oppaat

16/05/2026

Heinolaan tuli ensimmäinen apteekkari, jota olikin hetki jo kaivattu, 1700-luvun loppuvuosina, jolloin Elias Falck sai vapaan tontin ja viljelysmaata sekä oikeuden harjoittaa sekatavarakauppaa apteekin yhteydessä. Viljelysmaalla kasvatettiin erilaisia lääkekasveja apteekissa myytäviksi.

Seuraava apteekkari joutui harmikseen toteamaan, että paikkakunnalla - ja etenkin rahvaan keskuudessa - vallitsee ennakkoluulo kaikkia lääkkeitä kohtaan, vaikka tarvetta niiden käytölle olikin. Apteekkarin onneksi täällä oli sairaala, parantola ja vankila, jotka ostivat lääkkeitä ja siten apteekki pysyi pystyssä. Etenkin, kun lähin kilpailija piti majaansa Savonlinnassa.

Piirilääkäreiden apteekkeihin tekemissä tarkastuksissa on historian aikana kerrottu Heinolassa kasvatetun lääkkeeksi mm. valkosipulia, keto-orvokkia, kamomillasauniota, meiramia ja kuvassa kukkivaa sinistä ukonhattua. Nykytietämyksen valossa voisi arvella, että jo pelkästään noiden muutamien kasvien avulla on apteekki tarjonnut helpotusta reumaattisiin lihasvaivoihin, vatsa- ja hengitystieongelmiin sekä unettomuuteen.

Olipa apteekkari Kranckilla varastossa 500 kappaletta virkeitä ja eloisia iilimatojakin. Hän osoitti intoa ja aloitteellisuutta myös erinäisissä kaupungin taloutta kehittävissä hankkeissa, kuten viinapolttimon perustamisessa ja puutavaran uiton kehittämisessä. Hänen ansiokseen lasketaan myös ensimmäisen pankin ilmestyminen Heinolan katukuvaan vuonna 1874.

Veikko Ojala toteaa laatimassaan Heinolan kanta-apteekin 150-vuotishistoriikissa sen olevan paikkakunnan vanhin julkinen laitos. Se on toiminnassa edelleen, nyt jo 228 vuodenkiertoa heinolalaisia palvelleena.

09/05/2026

Kynttilät, päreet, öljylamput. Näillä tultiin toimeen Heinolassakin 1800-luvun lopulle saakka. Varakkaissa paikoissa saattoi olla käytössä kantolyhty, mamsellilyhty, joka oli varustettu kääntyvällä kantokahvalla ja pitkähköllä varrella. Tämän avulla palvelustyttö valaisi emäntänsä kulkua vaikkapa pimeässä Heinolan Perspektiivipuistossa vielä 1870-luvullakin. Kuvan lyhty on Lääninkivalteri Aschanin talon eteisseinällä.

Tämä pimeys kaduillamme onkin kamalata ja sen poistaminen jotenkin tärkeä asia.. alkoi kirje Heinolasta Suomettaressa 1860-luvulla. Etenkin syyspimeällä elettiin kuin sysisäkissä ja ainoana pimeyden poistajana oli kuu, tuosta kirjeestä vielä m***a "luonnoltansa sateista ja ruskasta syksyä". 11.9. 1879 koitti Heinolan historiassa kauan odotettu hetki, sillä silloin sytytettiin kaupunkimme ensimmäinen katuvalaistus, joka toimi parinkymmenen öljylampun voimin.

Vielä 1800-luvun puolella Burgmanin Janne - Heinolan Edisoniksikin nimitetty - oli onnistunut sytyttämään ihmeellisen valon, jota pidettiin suorastaan maailmanlopun enteenä. Nuorukaisen aikaansaama heikkotehoinen hiililankalamppu oli lähtölaukaus Heinolan katuvalaistuksen sähköistämiselle. Vuosikausien harkinnan jälkeen valtuusto myönsi Burgmanille luvan vetää sähköjohdot Heinolan kaduille. Päätöstä odotellessaan mies oli rakentanut Jyrängön virtaan vesirattailla toimivan myllylaitoksen, jonka avulla saatiin sähkövirtaa niin yrityksille kuin laitoksille - sekä lopulta 1910-luvulla myös kaduille.

Museonjohtaja Riitta Koskinen ja kamarineuvos Kari-Paavo Kokki kertovat valaistuksen kehittymisestä Kulttuuriykkösen podcastissa. Linkki ohjelmaan:

📻https://areena.yle.fi/1-67100241 -Valaistuksen historia 1700-luvulta tähän päivään

02/05/2026

1860-luku muistetaan erityisesti suurista kuolovuosista, jotka koettiin 1866-1868. Suomen historian toiseksi pahimmat nälkävuodet koskettivat myös Heinolan asukkaita, kun pitäjällä oli katovuosien ja tautien vuoksi enemmän kuolleita kuin kastettuja. Kerrotaan kerjäläisraukoista, jotka sunnuntaiaamuna pyysivät saada edellisiltaisen saunomisen vihtojen lehdet syödäkseen 😢

Kirkkoherra Gardbergin toimen hoitoon liittyi näinä aikoina myös käytännön pulmia: sekä lapsen kastaminen että ruumiin hautaaminen suoritettiin mieluiten sunnuntaina, ennen jumalanpalvelusta ja noina poikkeuksellisina aikoina piti seurakuntalaisia muistuttaa tulemaan paikalle hyvissä ajoin, jotta jumalanpalvelus päästään aloittamaan aikanaan.

Gardberg oli määrätietoinen seurakunnan paimen, jonka ansiosta Heinolan maaseurakunta selviytyi nälkävuosista m***a muuta paikkakuntaa paremmin. Apunaan hänellä oli "hienostisivistynyt, hurskas ja antelias" Karolina-ruustinna. Ennen huonoja aikoja kirkkoherran järjestyksenpito kohdistui yleiseen järjestykseen ja moraaliin. Oliko seudulla joku morsian tohtinut kantaa aiheetta kruunua vihittäessä, kun Gardberg ilmoitti jatkossa siveän morsiamen kruunun kantamisen johtavan sakkoihin!

Nälkävuosien alkaessa hän patisti seurakuntalaisiaan hoitamaan köyhimmät asukkaansa, joiden hoitovastuu oli jaettu eri kinkeripiirien kesken. Pitäjänkokouskin ryhdistäytyi. Pitäjää kehotettiin lähettämään "yksi vaimo-ihminen opettaimaan sammalista leipää valmistamaan ja sieniä kokeilemaan". Hätäleipäkurssille tuli valituksi Pessalan leskirouva Kämäräinen. Sieltä palattuaan Henriika opetti taidot sitten muillekin opinhaluisille, kunhan sai kyydin, ylläpidon ja päivärahan. Liekö ollut Henriikan leipoma sekin ohranoljista ja akanoista tehty leipä, joka oli näytillä pappilassa?

Pitäjänkokous luovutti makasiinista viljaa seurakuntalaisille, minkä lisäksi Gardberg päätti ostaa kruunulta lantun- ja nauriinsiemeniä. Niitä hän jakoi pappilasta käsin kaikille halukkaille, yhtälailla itsellisille, torppareille kuin talollisillekin.

Vuosikymmenen loppupuolella Gardbergilla oli jälleen aikaa keskittyä muuhunkin seurakuntaelämään. Hänen alkuun saattamansa kirjasto toimi jo, samoin pyhäkoulutoiminta oli säännöllistä. Luetaanpa hänen ansiokseen myös ensimmäinen jouluaaton rukoushetki vuonna 1870. Maaseurakunnan lisäksi kirkkoherra alkoi huolehtia kaupunkiseurakunnankin asioista ja hänen ansiostaan varattomat pojat pääsivät siellä nyt lukkarin oppiin.

Karl Henrik Gardberg kuoli lääninrovastina Heinolan pitäjässä helmikuun pakkasilla 1874. Hänen hautansa on Heinolan vanhalla hautausmaalla.

📸 K.H.Gardberg, Museovirasto - A.H. Snellman
📸 Jäkäläleipää, Tiedemuseo Liekki - Helena Hämäläinen

🔖Heinolain seurakuntahistoria, Anneli Mäkelä-Alitalo

Heinolan seurakunta

25/04/2026

Näyttääkö katumaisema tutulta? Kuvan rakennus on nykyisen Kymen viirin paikalta ja se tuhoutui pommituksen aiheuttamassa tulipalossa 1941. Kyltissä kerrotaan Kaiku-kahvilasta, joka oli paikallisten suosiossa - m***a tämänviikkoisen kertomuksen aiheena on Heinolan kirjastolaitos, jonka toimipaikka piti majaa tässä Lähteenkorvan (myöhemmin Kekkosen) talossa 1919-1924.

Heinolan ensimmäinen kirjasto oli ruotsinkielinen, perustettu kirkkoherra Gardbergin johdolla syystalvella 1863. Muutaman vuoden kuluttua havahtuivat suomenkieliset siihen, kuinka "iltaseurojen loputtua saapi jokainen keksiä uusia keinoja iltansa kulutukseksi". Ruotsinkielisillä sentään oli lainakirjasto! Kirjasto saatiin suomenkieliselle väestönosalle 1867 ja sitten Heinolassa olikin kaksi kirjastoa vuosisadan viimeiselle vuosikymmenelle saakka, jolloin molempien kansanryhmien lainakirjat saatiin saman katon alle. Maalaiskuntaan vuonna 1865 perustettu kirjasto oli nyky-Heinolan alueen kolmas ja lisäksi kirjastoja oli myöhemmin mm. reumasairaalalla.

Pienestä aloitettiin, sillä aluksi suomenkielisiä teoksia oli lainattavana vain 56, nekin lahjoituksilla saatuja. Suomalaisesta kirjastosta lainaaminen oli maksutonta, joten jatkossakin uusien niteiden hankkiminen riippui lähinnä kansan karttuisasta kädestä. Kirjojen lisäksi samojen seinien sisälle oli sijoitettu viina-anniskelu. Se ei ollut kaikkien mieleen ja niin waltuusmiehille kirjelmöitiin, kuinka "nämä kaksi eivät ole toisistaan riippuvia, vaan kaksi eri asiaa", mikä oli toki ihan totta. Raittiusseura ei saavuttanut aloitteellaan suurta suosiota, m***a kirjasto sai kuitenkin oman, viina-anniskelusta erillään olevan hoitajan.

Ensimmäinen virallinen kirjastotila, jossa oli myös sanomalehtien lukusali, perustettiin WPK-talolle vuonna 1891. Toiminta vakiintui, etenkin kun kaupunki alkoi avustaa kirjastoa viinavoittovaroista, mikä oli noihin aikoihin monelle muullekin Heinolan toimijalle tärkeä tulonlähde.

Kanttori Otto Cederblad astui kirjastonhoitajan virkaan juuri Palokunnantalolla ja työskenteli virassa menestyksellisesti yli neljännesvuosisadan. Hänen oli luovuttava mielenkiintoisesta työstään, kun Lähteenkorva asetti silloista toimitilaa parempikuntoisen rakennuksensa vuokraehdoksi sen, että hän itse saa olla kirjastonhoitajana.

Kirjasto on sittemmin ollut sijoitettuna entisiin vankilaan, kylpylään ja pankkiin, m***a tilan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta riippumatta kirjasto on sopeutunut jokaiseen tilaan ja muokannut siitä asiakkaille viihtyisän ympäristön. Nykyinen väistötila on sen 12. osoite. Hämmästyttävää kyllä, suurin osa entisistä toimipaikoista on edelleen katukuvassamme.

Kirjaston historiaan ja sen eri toimipisteisiin vuosien varrella pääset tutustumaan opuksessa
🔖Heinolan kaupunginkirjasto 1863-1963 /Rolf Aumo
📸 Heinolan kaupunginmuseon kuva-arkisto

Heinolan museot Heinolan kaupunginkirjasto

18/04/2026

Toropoffin jälkeen Heinolan kauppiaseliittiin oli nousemassa hollolalaissyntyinen piian poika, Ulrik Lindholm. Hän oli tullut tänne jo pian toisella kymmenellään pedagogion oppilaaksi. Nokkela poika jatkoi kauppiasopintojaan Turussa, m***a palasi sitten tuttuun Heinolaan 1850-luvun alkuvuosina.

Poikamiehenä koko elämänsä pysynyt Ulrik herätti menestymisensä myötä kovasti mielenkiintoa naapureissaan, etenkin kun hän oli paikkakunnalle saapuessaan tuonut muassaan vain isältään perimänsä rautahelaisen arkun ja suutarin työkaluja.
Saattoiko menestys tulla rehellisin keinoin vai oliko takana korttipelivoittoja Pietarin pelipöydistä?

1872 Lindholm rakennutti itselleen komean 13-huoneisen empiretalon, jonka rakennuspiirustukset ovat kuvassa. Siinä sitä riitti ihmettelemistä. Ulrik asui talon toisessa päädyssä ja taloudenhoitajansa Ulrika Krusberg toisessa. Pimeinä talvi-iltoina kaupunkilaiset kuulemma huvittelivat seuraamalla kynttilän liikkumista talon toisesta päädystä toiseen päätyyn. Kun Ulrik kuoli 1890, jäi mamselli Krusberg vielä pariksi vuodeksi asumaan taloon. Kauppias oli muistanut uskollista emännöitsijää testamentissaan, minkä avulla Krusberg sai elää toivottavasti turvatun vanhuuden 1899 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Kaupunkilaiset pitivät Ulrik Lindholmia suorana, joka kenenkään mielikauneutta katsomatta lausui ajatuksensa julki. Suoruutensa ja ehkä myös kunnianhimonsa vuoksi hän ajautui moniin kahnauksiin. Suomenkielisyyden puolestapuhuja Lindholm oli sotajalalla mm. kaupungin ruotsinkielisen pormestarin kanssa, jonka kanssa he olivat napit vastakkain kielikysymyksen ohella viinanpoltto-oikeuksia koskeneessa viinasodassa.

Toisaalta hän oli myös köyhän kansan etujen valvoja ja mm. lahjoitti huomattavan summan rahaa kansakoulurahastoon jo eläessään. Kuoltuaan hän testamenttasi suurimman osan omaisuudestaan kaupunkilaisten parhaaksi. Lapsettoman miehen testamentissa muistettiin erityisesti lapsia: kiinteän omaisuuden hän lahjoitti kaupungille, m***a niiden tuotot tuli ohjata lasten hyväksi. Vieläkin talon pihassa kasvaa omenapuita, joiden sato piti testamenttimääräyksen mukaisesti myydä ja siitä saadut varat ohjata hyväntekeväisyyteen.

Nykyisin kaupunginmuseona toimiva Lindholmin talo oli kauppiaan kuoleman jälkeen raatihuoneena ja rakennuksen toisessa päässä sijaitsi poliisilaitos. Kun museo vuonna 1984 avattiin, oli rakennus kunnostettu ulkoa ja sisältä Lindholmin aikaiseen asuun. Huonejakokin on pyritty palauttamaan alkuperäiseksi.

Ulrik Lindholmista kerrotuista jutuista voi lukea mm. Heinola-seuran julkaisusta
🔖 Eletty on ennen meillä

Heinolan museot Heinola-Seura

Opas Tuija Kauppi

06/06/2026

30/05/2026

25/05/2026

23/05/2026

17/05/2026

16/05/2026

09/05/2026

02/05/2026

25/04/2026

18/04/2026

Osoite

Puhelin

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Yritys

Oikopolut

Jaa

Kategoria