14/05/2026
Onpa surullista!
Kun vuonna 1994 ideoin ja Rauhanpuolustajien kautta silloiselle Kehitysyhteistyön palvelukeskukselle esiteltiin ajatus maailman kulttuurien, elämäntapojen ja maahan silloin rantautuneiden maahanmuuttajien ilmaistapahtuman järjestämisestä silloisen ”Mahdollisuuksien torin” rinnalle, ajattelin vähän muuta kuin nykyistä tilaa.
Ensimmäisen festivaalin vuonna 1995 tuottaneena ja sitten lähinnä takapiruna ja kansainvälisten artistien tuontiin sekaantuneena vapaaehtoisena aina seuraavalle vuosikymmenelle, näin tapahtuman muuttumisen hyvässä ja pahassa.
Näin miten alunperin 6-8 estradin ja monenmoisen esiintyvän kulttuurin tapahtuma sen osalta kuihtui parin lavan tapahtumaksi jossa ei ollut enää tilaa tarkoittamassani mitassa paikallisille bändeille ja muulle aktiviteetille vaan entistä enemmän keskityttiin muutamaan kansainväliseen vieraaseen.
Toki tuotanto ammatillistui kun tapahtuma muutettiin jokavuotiseksi ja tuottajat saivat palkkaa koko vuoden. Resurssit valtiolta moninkertaistuivat ja kaupunkikin osallistui hyvin eikä riskejä ollut entiseen malliin.
Toivoin aina tapahtumasta ”poliittista” ja vaikuttavaa niin kansalaisyhteiskunnan kohtaamisten kautta kun näkyvänä painostuskeinona poliitikkojen suuntaan. Näin varmaan on ollutkin, ainakin osittain. Teemoja ja tunnuksia seurasin varsinkin ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Stadi on nykyään entistä värikkäämpi, monien yhteisöjen kartasto, jossa soisi erilaisten kulttuurien ja tapojen elää, kohtaavan toimeliaisuudessa. Niin arjessa kuin juhlassa.
Arjen sovittamisessa on ongelmia ja kohtaamisia pihoilla, taloyhtiöiden ja vuokratalojen yhteisissä tiloissa, ja siellä missä keskustellaan alueen kehittämisestä ja ongelmista, asukasjärjestöissä jne. tarvitaan, m***a myös yhteistä juhlintaa kulttuureineen.
Ja siihen kuuluu meidän maahanmuuttajilla ilman muuta ruoka!
Ruuan myynti on tarkoittanut festareilla paitsi herkuttelua meille, rahaa ja tulonlähdettä niille, joilla on sitä vähän ja onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä omasta ruokakulttuuristaan!
Tätä merkitystä tämän jutun perustella järjestäjät eivät ole nyt ymmärtäneet vaan nonseleeraavat näin samalla sitä.
Se on valitettavaa koko tapahtuman kuihtumisen lisäksi.
Helsingissä on tullut uusi toimijoita jotka täyttävät hienosti paikkaansa monien kulttuurien esittelijöinä ja kohtaamisten luojina, m***a varsin vähäisin yhteiskunnan antamin resurssein.
Yhdistykset, joita tätä järjestävät ovat lähinnä erilaisten projektiavustusten varassa ja näin tilanteessa jossa suurempaa ja vakinaisempaa toimintaa on vaikea suunnitella! Tähän tarvittaisiin muutos!
Ehkä ”Maailma kylässä” festari on täyttänyt tehtävänsä ja tarvetta olisi nyt jollekin muulle tai lukemattomille muille, en lähde opastamaan.
Hajauttamaan tukea ja antaa muidenkin kukkien kukkia näin!
M***a käydään nyt vielä ensi viikonlppuna tuolla ja sitten kesällä Alppipuistossa ja vaikka Puhoksessa jos siellä tapahtuu. Ja voihan tuolla ilmaista huolensa jos haluaa!
Ps. Sen vaan vielä sanon että Juhlaviikkojen tarjonta ei näköjään pysty korvaamaan monimuotoisuuden ja yllätykselliyyden ja tuoreuden tarvetta ja Savoy-teatterinkin tarjonta on resurssien takia rajallista vaikka usein laadukasta ja monipuolista.
Monipuolisesta ruokatarjonnastaan tunnetulla festivaalilla ei ole tänä vuonna yhtäkään ruokakojua. Festarit pidetään viikonloppuna Helsingin keskustassa.
